perjantai 27. toukokuuta 2011

Kahdeksanviikkoiset russeliriiviöt

Niin ne viikot vierivät ja Roosan pennut ovat yhtä lukuunottamatta jo lähtökuopissaan. Itse asiassa tyttönen, joka sai kutsumanimekseen Minni, on jo ehättänyt kotiutua uuteen perheeseensä ja huomenna on Moskun (entinen Porthos) aika matkata pohjoisen suuntaan. Esko (entinen Athos) on sekin löytänyt itselleen oman perheen, mutta Aramis on yhä omaa ihmistään tai perhettään vailla. Kerrottakoon, että poika on vilkas, reipas, seurallinen ja oppivainen ja rakastaa tasapainottelua ihmisten tasapainolaudalla. Ihan selvä tulevaisuuden agilitytähti! Tässä pentujen viralliset kahdeksanviikkoiskuvat.

Minni, Entre Nous Ourania.
Minni edestä.

Esko, Entre Nous Orion.

Esko edestä.
 

Mosku, Entre Nous Orpheus.
Mosku edestä.

Aramis, Entre Nous Ouranus - vielä vapaana aktiiviseen kotiin.
Aramis edestä.

Pyreneesipentuja alulle

Nunski alias NouNou (Entre Nous Ipomée Sauvage) aloitti juoksunsa ja oli suosiollinen komealle sulholleen Aubisqille (Aubisqbleu du Val d'Ares). Niinpä toiveissa on, että pieniä pyreneesipentuja syntyisi heinäkuun puolivälin jälkeen. Alla muutama tuore kuvaotos tulevasta mammakoirasta:

Vallan naurattaa.
Näyttelyseisontaa.

Ja yhä naurattaa.

Muistoissa Demi ja Jippo

Demi, FIN MVA V-01 V-03 PMV-05 V-06 V-07 V-08 EUVV-06 Drole d'Oiseau Chevrefeuille
7.4.1996-18.5.2011

Jippo, FIN MVA Entre Nous Brin de Paille
18.12.1998-18.5.2011

 Emä ja poika matkasivat sinne, missä ei ole väsymystä eikä tuskaa - sinne, missä jalat kantavat ja voi laukata tuulispään lailla. Ikävä on valtava.

Saanko lähteä nyt?
Luuletko, että hetki on oikea?
Saanko jättää hyvästit tuskallisille päiville
ja loputtoman pitkille öille?
Olen elämänpolkuni kulkenut ja parhaani tehnyt,
esimerkkiä yrittänyt näyttää.
Saanko siis astua toiselle puolen
ja vapaaksi henkeni päästää?
Aluksi en tahtonut lähteä,
taistelin kaikin voimin.
Mutta nyt jokin tuntuu kutsuvan minua
Kohti lämmintä ja elävää valoa
Tahdon lähteä.
Tahdon todella. On vaikeaa jäädä.
Mutta lupaan, parhaani yritän
Elääkseni vielä yhden päivän.
Niin sinä saat minusta vielä kerran huolehtia
ja minä kokea suuren suurta rakkautta.
Tiedän, olet surullinen ja sinua pelottaa,
sillä tunnen kyyneleesi, jotka turkkini kostuttaa.
En ole kaukana.
Lupaan sen ja toivon, että muistat sen aina;
henkeni tulee sinua seuraamaan,
minne maailmassa matkasi johtaakaan.
Kiitos, kiitos että olet minua rakastanut.
Tiedäthän, että minäkin rakastan sinua,
Siksi on niin vaikea sanoa hyvästi
ja päättää tämä elämä luonasi.
Joten, pidä minua lähelläsi vielä kerran,
ja sano sanat, jotka toiveeni ois,
koska välität minusta tuhannen verran,
annat minun nukkua jo tänään pois.



sunnuntai 15. toukokuuta 2011

Kuusiviikkoiset komistukset

Aatun ja Roosan muskettisoturipentue on saavuttanut kunnoitettavan kuuden viikon iän ja pentulaisten edesottamukset ovat sen mukaisia - vauhtia alkaa olla kotitarpeiksi ja ylikin. Alla istumakuvat viiden ja puolen viikon iässä ja seisomakuvat kuusiviikkoisina. Pojista Aramis on vielä vapaana omaan, toimeliaaseen kotiin.


Entre Nous Ourania (Lady).


Entre Nous Orion (Athos).


Entre Nous Orpheus (Porthos).


Entre Nous Ouranus (Aramis).