Yksiviikkoissynttärit

Saagan pennut Mittumaari ja Kesäheinä täyttivät viikon. Muutosta ei juuri ole tapahtunut kuin pulskempaan suuntaan, mutta tässä nyt kuitenkin uudet otokset synttärin kunniaksi. Pennuista Kesäheinälle on ajatuksena löytää hyvä, aktiivinen ja yhteistyökykyinen sijoituskoti.

Mittumaari.

Kesäheinä.

Mittumaari ja Kesäheinä

Saagan ja Ringon pennut putkahtivat maailmaan myöhään kevätpäiväntasauksen aikaan eli viime tiistain ja keskiviikon välisenä yönä. Kaksi keskikesän tyttöä saivat työnimikseen Mittumaari ja Kesäheinä. Tässä pennuista kuvat kolmen päivän kunniakkaassa iässä:

Mittumaari.

Kesäheinä.

Pyrtsipentuja heinäkuuksi!

Kyllä sitä jännättiinkin, Nunskin (EN Ipomée Sauvage) ultraa nimittäin. Kylläpä mukavasti pyörähti vatsanpohjassa, kun ultrasta kantautui tieto, että kyllä siellä emän mahassa pikkuruisia sydämiä sykkii. H-hetket ovat luvassa heti heinäkuun puolivälin tuntumassa eli ihan hetikohta. Alla vielä kuva tulevasta mammakoirasta.

Nunski on odottavissa tunnelmissa, sananmukaisesti.

Saagan masussa potkii

Ehkäpä jo ensi viikonloppuna näkevät päivänvalon Saagan (Entre Nous Juturna) ja Ringon (Let's Rock Drummer Boy) pentulaiset, niin lupaavaa melskettä Saagan masussa jo on. Saagaa raskausaika ei juuri huoleta, vaan palloleikkikin vielä maittaa ja hymykin on herkässä.

Saaga on iloinen mammakoira.

Arska lautailee pian uudessa kodissa...

Russelipoju Arska löysi kuin löysikin omat ihmisensä ja muuttaa torstaina heitä ilahduttamaan. Tässä vielä näyte Arskan taitolautailusta, vieläpä piippu suussa. Taitava poika!

Arska lempiharrastuksensa, tasapainolautailun parissa.

"Arska" nauttii kesästä (kotia odotellessaan)

Velipojat lähtivät maailman tuuliin ja Aramis, nyttemmin lyhyesti Arska vaan, jäi odottelemaan vielä sitä omaa, oikeaa ihmistään. Mikä on koirapojan ollessa, kun aurinko paistaa ja maailma on pullollaan ihmeellisiä makuja ja hajuja. Taitaa olla oikea kukkaispoika tuo Arska, vai vegaaniko kenties, voikukka nimittäin maistuu pojan mielestä makoisalta. Kaikin puolin veikeä velikulta, jolle siis on yhä haussa reipas ja monipuolisesti aktiivinen koti.

Ahhh, kesä... mitähän tekisi?

Syötävää? Ehdottomasti suu keltaiseksi.



Ihania kesän tuoksuja.




Urheiluakin pitää harrastaa.

  


Ja sen jälkeen istahtaa hengähtämään.



Mamman "Mööööörling-bööööörling"

Rakkaalla lapsella pitää olla ainakin tusina nimeä, joten pikku Merlin tunnistaa itsensä lukemattomien muiden hellittelynimien ohella tuolla otsikon ööööö-pitoisella ääntelyllä. Eikähän se ole enää edes mikään varsinainen "pikku", vaan varttia vaille viiden kuukauden iässä kokoa alkaa olla jo aikuisen nartun verran. Taitaa kasvaa ihan miehen mittoihin tuo mutiainen, joka ei itse asiassa ole edes musta, vaan tummanharmaa. No, moni on kysellyt, että missä sitä mörriäistä piilotellaan, kun ei kuvia ole tarjolla. Tuli sitten räpsittyä pari:

Merlin nauraa.

Hymyilee.

Ja nauraa taas. Iloluontoinen poika.